Kuhmo on yksi Suomen tunnetuimmista tervapitäjistä, ja se oli 1800–1900-lukujen vaihteessa maailman suurin tervantuottaja. Paikkakunnalla paitsi vaalitaan tervaperinteitä, myös valmistetaan vuosittain tervaa sekä perinteisiin että uusiin käyttökohteisiin. Tervan tuoksu leijuu Kuhmossa niin venevalkamissa kuin ravintoloissakin.

Tervalla on korvaamaton asema Kuhmon historiassa

Tervaa on käytetty vuosituhansien ajan suojaamaan puuta lahoamista vastaan. Suomessa poikkeuksetta männystä valmistettua tervaa on käytetty muun muassa laivojen, veneiden sekä kattojen suoja-aineena sen poikkeuksellisten ominaisuuksien vuoksi.

Kainuuseen ja Kuhmoon tervanpoltto siirtyi Pohjanmaalta 1700-luvulla, jonka jälkeen terva nousi erityisesti Kuhmon pääelinkeinoksi noin 150 vuodeksi aina 1900-luvun alkupuolelle saakka. Erityisen rikasta terva-aikaa Kuhmossa elettiin 1800-luvun jälkipuoliskolla, jolloin paikkakunnalla tuotettiin vuosittain yli 6 miljoonaa litraa tervaa. Terva kuljetettiin Kuhmosta Oulun tervaporvareille eli ostajille ja jälleenmyyjille tervaveneillä.

Tervan merkitys Kuhmon kehittymiseen oli vilkkaina kauppavuosina erittäin merkittävä ja onkin sanottu, että terva toi Kuhmoon sivistyksen: paikalliset tervansoutajat olivat tekemisissä Oulussa muun muassa englantilaisten tervanostajien kanssa, joiden mukanaan tuomat ulkomaalaiset kauppatavarat, kuten mausteet ja kankaat, matkasivat veneissä takaisin Kuhmoon. Kulttuurinvaihdon näkökulmasta nuo kohtaamiset ovat olleet merkittäviä.

Tervan tuottaminen ei ole kiireisten ihmisten työtä, sillä koko prosessi ottaa noin viisi vuotta aikaa. Työ alkaa kolometsän teolla, jolloin kasvavista männyistä vuollaan nila ja kuori irti noin kahden metrin matkalta ohutta, puun pohjoispuolelle jätettävää ”elättiä” lukuun ottamatta. Tämän seurauksena puu alkaa suojata itseään tuottamalla pihkaa kuoritulle rungolleen. Samat rungot kolotaan kolmena vuotena peräkkäin, ja viimeisenä tuo elämänlanka katkaistaan. Puu kuolee ja alkaa tuottaa pihkaa myös puun sisälle. Pihkottunut puu kaadetaan viimeistään viidennen kesän jälkeen ja pilkotaan säröksiksi seuraavana talvena.

Seuraavana kesänä tervahauta rakennetaan, särökset ladotaan ja hauta peitetään turpeella palamisen hillitsemiseksi. Tarkan valvonnan alla poltettavan tervahaudan täytyy palaa kytemällä, jolloin lämpö pysyy tervan tislaantumisen kannalta sopivana.

Vaikka tervaa on käytetty eniten puun suoja-aineena, sitä on käytetty myös kansanparannuksessa ja lähihistoriassa tervaa on ryhdytty käyttämään myös terva-aromin valmistamiseen, jota puolestaan käytetään muun muassa elintarvikkeissa. Edelleen tervaa lisätään nykyään muun muassa ihoa hoitaviin salvoihin.

Tutustu paikallisiin tervatuotteisiin

Löylyterva on erittäin aromikas ja riittoisa tuote.

Lentiiran Terwa

Lentiiran Terwa on kuhmolainen perheyritys, jossa vaalitaan ja kunnioitetaan perinteitä. Lentiiran terwa valmistaa kasvavan joukon…

Ostoksilla Rusasen Kulmassa

Rusasen Kulma

Rusasen Kulma on keskellä Kuhmoa sijaitseva perinteikäs lifestyleen, lasten vaatteisiin, leluihin, lahjatarvikkeisiin, kauneudenhoitoon, askarteluun, harrastamiseen…

Kaesan kotileipomo ja herkkupuoti

Kaesan kotileipomon Puodista saat monta asiaa yhdellä kerralla: uunista tulleet rönttöset, pullat, piirakat ja leivät.…