6. Kirjastonranta
Kirjastonranta tunnettiin aiemmin Tuupalan rantana, jossa oli Tuupalan tilan rantasauna, riihi ja muita rakennuksia. Kesäisin rannalla laidunsivat lehmät. Ennen vuotta 1934 otetussa kuvassa näkyvät taustalla Ikolan pappila ja Pappilansilta.
Kuhmoon perustettiin lainakirjasto vuonna 1880 Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II:n 25-vuotisen hallituskauden kunniaksi. Ensimmäisenä kirjastonhoitajana toimi Tuupalan postinhoitaja Sofia Swahn (myöh. Kainulainen). Kirjasto toimi Tuupalan jälkeen mm. kansakoululla ja pappilassa. Vuonna 1897 kirjaston kokoelmiin kuului 114 teosta.
Kuhmon ensimmäinen kirjastotalo valmistui vuonna 1967 paloaseman kupeeseen. Vuonna 1988 kirjasto muutti uuteen kirjastotaloon Pajakkajoen rannalle Tuupalan saunan paikalle.
Tuupalan museo
Tuupalan tila on saanut nimensä sitä viljelleen Tuupaisten suvun mukaan. Tilalla oli useita omistajia, kunnes se siirtyi Kainulaisten hallintaan 1800-luvun lopulla. Tilan viimeiset asukkaat olivat sisarukset Uuno ja Lahja Kainulainen. Uuno Kainulainen lahjoitti tilan päärakennuksen vuonna 1958 Kuhmon kunnalle toivoen, että tilasta tehtäisiin sisarusten edesmentyä kotiseutumuseo. Tuupalan museo avattiin yleisölle kesäkuussa 1975. Museoalueeseen kuuluvat pää- ja sivurakennus, pikkupirtti ja piha-aitta, muualta siirretyt sauna ja riihi sekä Tervatien toisella puolella sijaitsevat kolme aittaa.
Tuupalassa on eri aikoina ollut muun muassa kestikievari, kauppaliikkeitä, posti, apteekki, kirjasto, hammaslääkäri ja neuvola. Lisäksi se on toiminut nimismiehen virkatalona, esikuntana talvisodan aikaan sekä yleisesti paikkakunnan kunnallis- ja seuraelämän keskuksena.
Tuupalan museon pihapiirissä on katokseen sijoitettu tervavene tervatynnyreineen. Tervanpoltto oli Kuhmossa keskeinen rahanhankintakeino 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Eri puolilla pitäjää poltettu terva kuljetettiin vesistöjä pitkin soutamalla Ouluun, jossa se myytiin tervakauppiaille. Edestakainen matka kesti useita viikkoja.
Kuhmolainen tervavene oli pitkä ja kapea: 10–14 metriä pitkä, 120 cm leveä ja sen laitakorkeus oli noin 60 cm ilman lisälaitoja. Veneeseen mahtui yli 20 tervatynnyriä, joiden vetoisuus oli 125 litraa.
Tervan lisäksi veneisiin lastattiin evästä, airot, huopaimet, äyskäri, purje mastoineen sekä paluumatkaa varten sauvoimet ja vetoköysi. Lähtökunnossa vene tervoineen, varusteineen ja soutajineen painoi noin neljä tonnia.
Kuhmon kaupunginkirjaston suunnittelusta järjestettiin arkkitehtuurikilpailu vuonna 1984. Kilpailun voittajaksi valittiin arkkitehtitoimisto Nurmela – Raimoranta – Tasan suunnitelma Atalante. jonka innoittajana on ollut Jean Vigon L’Atalante-elokuvan jokilaiva. Postmodernismia edustavan Atalanten pääsuunnittelija on Jyrki Tasa.
Kirjaston eri toiminnot on sijoitettu keskiakselin mukaisen ”kirjastotien” varrelle. Rakennuksen arkkitehtoniseen kokonaisuuteen kuuluvat myös monet sisätilojen yksityiskohdat, esimerkiksi valaisimet. Kirjastossa on useita taideteoksia, mm. Niilo Hyttisen suuri seinämaalaus Lentua – myyttinen tarina sekä Ariadna Donnerin kuvakudos Kirjan merkit (2016). Lisäksi siellä järjestetään vaihtuvia näyttelyitä.
Rakennus otettiin käyttöön vuoden 1988 lopussa. 2020-luvulla kirjaston sisätiloja on uudistettu mm. lisäämällä sinne luokka- ja kokoustiloja.
(Q) Kaupunginkirjasto Atalante (Nurmela–Raimoranta–Tasa 1988)
(R) Tuupalan museo
(S) Kari Cavénin teos Paabelin torni (2019) on rakennettu puretun Kontion koulun oransseista tuoleista, jotka olivat käytössä mm. Kuhmon Kamarimusiikin konserteissa.
(T) Irma Laukkasen Valon huone (1992)
Kirjaston rannassa on myös virkistyslaituri.