Uittoperinne ja tukkilaiset
Uittosanastoa:
Pomoherra – Työnjohtaja, jolle kuului myös palkkojen maksu
Kymppi – Työnjohtajan apulainen, jonka komennossa oli kymmenkunta tukkilaista.
Vonkamies – Tukkilainen joka kiperässä paikassa valvoi puiden juoksua ja korjaili uittolaitteita, eli huolehti siitä että pölkyt huilasivat eivätkä ruuhkautuneet.
Tukkijätkä – Uittomiehestä varsinkin Pohjois-Suomessa käytetty nimitys.
Lentojätkä – Keväällä uittotyömaille ilmestyvä koditon kulkuri.
Tahkojalka – Tukkilainen, joka ei pysy vedessä kelluvan pölkyn päällä.
Ränni – Erottelukujasta ja uittoruuhesta käytetty nimitys. Uittolaite, jonka kautta puut uitettiin jyrkän ja mutkikkaan kosken, vesiputouksen, myllyn tai muun vesilaitoksen ohi.
Perinteen historiallinen tausta
Uitto toi töitä
Ennen teollista metsätaloutta tukkeja kuljetettiin vesiteitse ensisijaisesti talojen rakenteiksi. Uittoa jatkettiin kun puuteollisuus alkoi rakentumaan Suomessa. Metsä- ja uittotyöt toivat monelle työtä ja toimeentuloa maaseuduille kautta Suomen.
Uittoperinne on ollut keskeinen tekijä suomalaisen metsäteollisuuden kehityksessä ja sen vaikutukset näkyvät vielä nykypäivänä. Tämän vuoksi muun muassa ensimmäiset metsäteollisuuden tehtaat rakennettiin suurten vesistöjen varsille, jotta puutavaran kuljetus olisi mahdollista.
Suomessa koskisahoille tarvittava puutavara saatiin ylävesiltä uittamalla. Talvella hakatut puut kuljetettiin hevosella vesistön varteen. Vesien avauduttua puut uitettiin ensin latvavesien varteen. Sitten varastoidut puut koottiin suuremmiksi lautoiksi, jotka sitten hinattiin käyttöpaikoille. Nämä hinaukset toteutettiin yleensä yhteisuittoina.
Yhteisuitoissa kaikki joella tai järvillä toimineet uittajat kokosivat sovitulla tavalla puutavaransa yhteen. Uittoa tehostettiin niputtamalla puutavara ja nippulautat, jotka sitten hinattiin erotuksille tai käyttöpaikoille. Erotuksilla eri uittajien puut lajiteltiin omistajille uittomerkin mukaan. Uittomerkit oli leimattu puiden päihin. Uiton toteutus suunniteltiin vesialueittain uittosääntöjen mukaisesti.
Metsäteollisuus kehittyy
Tukkien hinaukseen käytettiin varhain keluveneitä tai ponttuita. Näillä lautoilla ankkuriköyttä kierrettiin tukin ympäri joko ihmistyönä tai hevosen avulla. Ensin ankkuri vietiin kauemmas ja hinausköydellä kiinnitettyä lauttaa ryhdyttiin vetämään. Kun oltiin ankkurin lähellä, se siirrettiin uuteen paikkaan. Kun moottoriveneitä alkoi olla saatavilla, hinaus muuttui konetyöksi.
Vaikka metsäteollisuus on paljolti koneellistunut ja kuljetus tehdäänkin usein autoilla ja junilla, on pitkän matkan kuljetuksessa käytössä edelleen nippu-uitto sen kustannuskilpailukyvyn ansiosta. Yhteen nippulauttaan voidaankin liittää jopa 400 autokuorman puut.
Uittoperinne nykyään
Suomessa uittoperinne elää yhdistyksien ja harrastajien kautta. Vaikkei tukkilaisten omaavia taitoja varsinaisesti tarvita enää elinkeinon harjoittamiseen, on tukkilaistaitojen harjoittelusta ja omaamisesta muodostunut harrastus, jonka keskiössä on omien tukkilaistaitojen ja -voimien koettelu.
Tukkilaistaidot ja sen ympärille muodostunut kulttuuri heijastele monien muidenkin perinneharrastusten piirteitä. Erityisesti tukkilaisleirillä voi huomata, miten tukkilaisuuteen ja tukkimiehen käytökseen kuuluu iloisuus ja karismaattisuus. Perinteisten laulujen ulkoa osaaminen, vislailu ja hilpeä tunnelma kuuluvat olennaisesti tukkilaisuuteen: nämä piirteet ovat ilmeikäs osa tukkilaisen mainetta. Tukkilaisen hyppiessä kepeästi tukin päällä voit kuulla hänen laulavan tuttuja sävelmiä, kuten Jätkän Lauantain sekä Säkkijärven polkan.
Kansainvälisyys
Suomen uittoperinneyhdistys ja Pielisen-Karjalan tukkilaisperinneyhdistys osallistuvat kansainväliseen uittoperinnetoimintaan International Timber-Raftsmen Association kautta. Eurooppalaiseen järjestöön kuuluu jäseniä yli 20 maasta.
UNESCO
Espanja, Saksa, Latvia, Puola, Itävalta ja Tsekki esittivät yhdessä uittoperinnettä Unescon kansainväliseen ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön listalle ja uittaminen nimettiinkin luetteloon 1.12.2022.
Aineetonta kulttuuriperintöä
Uittoperinne sekä tukkilaiskisat ovat osa aineetonta kulttuuriperintöä. Aineeton kulttuuriperintö on elävää perinnettä, joka on läsnä ihmisten arjessa ja juhlassa.
Uittoperinnetapahtumat
Uittoperinnettä esitellään usein erilaisissa kylätapahtumissa ympäri Suomea. Tärkein vuotuinen uittoperinnetapahtuma järjestetään kuitenkin täällä Kuhmossa, nimittäin tukkilaistaitojen SM-kilpailut. Kilpailujen yhteydessä on tukkilaistapahtuma, jossa on myös erilaisia aktiviteetteja kisojen lisäksi. Tapahtuma järjestetään Kuhmon keskustan tuntumassa, Pajakkakosken äärellä.
Historiaa tukkilaiskisoista
Tukkilaisten osaamista ja kykyjä on tultu kaukaa ja isolla joukolla katsomaan. Tukkilaiskisoja on järjestetty jo vuonna 1949. Lue tästä lisää tukkilaiskisojen voittaneista henkilöistä. Sivustolta löytyy myös muuta informaatiota tukkilaisperinteen historiaan liittyen.
Kuhmon tukkilaisleiri
Kuhmossa on järjestetty tukkilaisleiri vuonna 2023, 2024 ja 2025. Seuraava leiri järjestetään 25.6.-28.6.2026. Vuoden 2023 leiristä kuvatun pätkän löydät tästä.
Leirin tarkoituksena on opettaa perinteisiä tukkilaistaitoja kaikille tukkilaisuudesta kiinnostuneille. Leirin ohjelmaan kuuluu näiden taitojen opettelu sekä maalla että vedessä.
Opetuksen, esimerkkien sekä leiriläisten oma-aloitteisuuden kautta tehdään leirillä näreitä, kairataan, ja opetellaan työskentelemään tukkien kanssa. Lisäksi opitaan paljon tukkilaisuuteen liittyvää sanastoa ja käytäntöjä. Veden päälle pääsee jo ensimmäisenä päivänä kokeilemaan, miten tukin päälle oikein noustaan ja miten tukin päällä pysytään. Kolme päivää kestävän tukkilaisleirin aikana leiriläiset oppivat juoksemaan kelluvien tukkien päällä.
