Marjastus ja sienestys
Marjastus ja sienestys on tärkeä osa suomalaisuutta ja sillä on pitkät perinteet osana suomalaisia kotitalouksia.
Marjastuksen monet puolet
Suomalaisessa kulttuurissa on pitkät perinteet ravinnon hankkimisesta luonnosta.
Luonnonmarjojen poiminta on monille suomalaisille merkittävä virkistäytymisen muoto, ja monet poimivat marjoja omiksi tarpeiksi pakastettavaksi, tuoreena käytettäväksi ja jopa myytäväksi. Marjastus ja sienestys ovat monelle elämän tapa vielä nykyäänkin.
Marjastus on suositumpaa maaseudulla asuvien kuin kaupunkilaisten keskuudessa. Marjastuksen kulttuuri on vahvinta maan pohjois- ja itäosissa, jossa poimintaan osallistuminen ja poimitut marjamäärät ovat yleisesti muuta maata suuremmat.
Marjaretket sisältyvät usein myös kesämökkeilyyn. Suomalaisilla on useita erilaisia luontoharrastuksia, jotka innostavat liikkumaan metsissä vuodesta toiseen. Myös marjojen viljely kotipuutarhassa on suosittua moniin muihin maihin verrattuna.
Omavaraisuus kotitalouksissa
Omavaraistalouksiin on hyvin pitkään kuulunut marjojen ja sienien kerääminen. Monille talouksille omaan käyttöön kerätyt marjat ja sienet ovat olleet tärkeä osa omaa vuotuista ruokakulttuuria sekä taloutta. Marjoja on kerätty paljon myös myytäväksi. Nykypäivänä Lakat ovat suosituimpia myynti marjoja niiden korkeamman myyntihinnan vuoksi.
Marjoja voidaan poimia tuoreeltaan käytettäväksi taikka ne voidaan säilöä monin eri tavoin. Marjat voidaan pakastaa, tehdä survokseksi, kuivata, hillota taikka tehdä esimerkiksi mehuksi.
Katso Marttojen ohjeet marjojen pakastamiseen.
Jokaisenoikeus
Suomen metsissä saa vapaasti poimia marjoja ja sieni omaan käyttöön. Jokaisenoikeus antaa oikeuden nauttia luonnosta ilman maanomistajan lupaa taikka maksua. Jokaisenoikeutta käyttämällä ei kuitenkaan saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä maanomistajalle, maankäytölle, luonnolle tai muille ihmisille.
Sienten ja marjojen kerääminen
Marjat
Mustikoita ja puolukoita löydät hyvin havumetsistä, koko Suomen alueelta. Suolta usein kerätään enimmäkseen lakkoja, karpaloita ja mesimarjoja. Kerättäviä marjaoja ovat myös juolukat, variksenmarjat ja pihlajanmarjat, vaikkakin niiden kerääminen on harvinaisempaa. Kokemus opettaa tunnistamaan kypsän marjan väristä, tuntumasta ja verholehtien asennosta.
Sienet
Sienten poiminnassa saa olla vähän varovaisempi. Suomessa kasvavista tuhansista sienilajeista ihmiselle myrkyllisiä on kymmeniä.
Poimi sienet kokonaisina sekä irrota ne maasta varovaisesti kiertämällä ja vetämällä. Poimi sienet nuorina ja mahdollisimman hyväkuntoisina, niin ne säilyvät hyvin ja maistuvat parhailta. Perkaa ja käsittele sienet heti poimimisen jälkeen jo metsässä. Kerää sienet ilmavaan koriin tai astiaan, ei missään tapauksessa muovipussiin tai -sankoon. Poimi mieluiten samaan astiaan vain yhtä sienilajia, ja vain lajeja jotka tunnet syömäkelpoisiksi.
Tiesitkö tätä!
Sieniä ei aina ole kerätty vain ruokatarpeisiin, vaan sieniä käytetään myös värjäämiseen. Voimakkaimmat punaiset ja oranssit värit saadaan veriseitikeistä. Luonnon materiaalit, kuten villa sopii parhaiten sienillä värjäykseen.
Välineet ja varautuminen
Välineet
Marjaan lähtiessäsi tarvitset astian johonka kerätä marjat ja halutessasi marjapoimurin. Poimuri auttaa sinua poimimaan marjoja kuten mustikoita ja puolukoita nopeammin kuin käsin.
Sienestämään mennessä tarvitset mieluusti hengittävän astian, kuten pärekorin ja mahdollisesti sieniveitsen, jotta voit siistiä sienet jo keruu vaiheessa.
Pukeutuminen
Metsään lähtiessä on hyvä varautua myös sään- sekä alueenmukaisella varustuksella. Esimerkiksi suolle hillojen perään lähtiessä kannattaa olla kumikengät jalassa, sillä suon upottava ominaisuus saattaa yllättää. Sääksihuppu ja hyttysmyrkky ovat myös mukavuutta lisääviä lisävarusteita.
Navigointi
Ja varsinkin uudelle alueelle lähtiessä kannattaa ottaa mukaan jokin navigointi väline, joko kartta ja kompassi, taikka akkua täynnä oleva GPS.n omaava laite.
Hyvien paikkojen löytäminen
Monille ”omat” marja- ja sienipaikat ovat visusti salassa pidettävää tietoa. Toisten marjapaikkoja kunnioitetaan ja moni saattaa lähteäkin poaikalta, jos näkee että poiminta alueella on jo joku.
Mutta mitä enemmän marjassa taikka sienessä käy, sen paremmin oppii missä kannattaa käydä. Tiedot marjastamisesta ja sienestämisestä on usein siirtynyt suullisenaperimätietona eteenpäin. Jos kuitenkin haluat oppia löytämään sieniä ja marjoja, mutta suullinen perimätieto on jäänyt samatta, apuja hyvin marjastuspaikkojen löytämisen on.
Katso kartasta Kuhmon parhaat marjapaikat:
https://satokausi.fi/satokausi-kartta/
https://marjahavainnot.fi/#/kartta
https://www.maanmittauslaitos.fi/ajankohtaista/hyvat-marjapaikat-loytyvat-kartoista-ja-ilmakuvilta
Säilöntä
Sienten säilöminen
Sienet voidaan säilöä monella tavalla: kuivaamalla, pakastamalla tai suolaamalla suolaliuoksessa. Ennen käsittelyä on tärkeää opetella tunnistamaan sienilajit huolellisesti. Muista, että osa sienistä vaatii erityiskäsittelyn eli ryöppäyksen ennen käyttöä tai säilömistä — tarkista aina lajikohtaiset ohjeet ryöppäykseen.
Suolaaminen suolaliuoksessa on perinteinen ja tehokas säilöntämenetelmä, joka säilyttää sienten maun ja rakenteen. Katso tarkka suolausohje ennen aloittamista.
Suolasienistä voi valmistaa monipuolisia ruokia. Esimerkiksi kermalla ja sipulilla maustetut sienet sekä erilaiset muhennokset ovat yhä suosittuja lisukkeita.
Marjojen säilöminen
Marjat kannattaa kerätä talteen talven varalle. Parhaiten ne säilyvät pakastamalla tai kuivaamalla. Kuivaamalla marjat säilyvät jopa huoneen lämmössä. Pakastuksessa marjat voidaan käsitellä ilman lisäaineita tai säilyvyyden ja maun parantamiseksi pakastaa sokerin kanssa. Sokerilla makeutetut marjat pysyvät herkullisina pakkasessa noin vuoden.
Marjoista voi valmistaa myös monenlaisia tuotteita, kuten survosta, hilloa, hyytelöä tai mehua, jolloin niiden maku säilyy pitkään ja niitä on helppo käyttää ruoanlaitossa ja leivonnassa.
Osana kulttuuriperintöä
Ravinnon hankkiminen luonnosta on huomattavasti vanhempaa kuin maanviljely. Jo ensimmäiset Suomeen tulleet metsästäjä-keräilijät hyödynsivät marjoja muiden luonnonantimien ohella.
Lähes jokainen suomalainen muistaa nykyisinkin lapsuusajan marjaretket kavereiden, vanhempien tai isovanhempien kanssa. Monet suomalaiset ovatkin saaneet ensimmäisen oppinsa omalta perheeltään tai sukulaisilta.
Sienestys ja marjastus on luokiteltu osaksi suomalaista aineetonta kulttuuriperintöä.
(wiki.aineetonkulttuuriperintö.fi, 11.8.2025)
Entisaikojen marjojen lääkinnällinen käyttö
Nykyisin käytämme marjoja etupäässä ruoanlaitossa, mutta aikoinaan niitä on käytetty myös lääkinnällisiin tarkoituksiin.
Rohtomarjana pidettiin erityisesti katajanmarjaa, jota käytettiin muun muassa reumatismiin, kolotuksiin ja loishäätöihin. Katajanmarjasta valmistetusta öljystä saatiin apua horkkaan ja nivuspaiseisiin. Katajalla tehtiin myös desinfiointia ja haavanhoitoa. Suomen Muurlassa marjojen ja viinan uskottiin ajavan ruttoa ja koleraa.
Lakka auttoi kuumeeseen, puna- ja keuhkotautiin sekä keripukkiin. Karpaloilla torjuttiin keripukkia, hoidettiin kuumetta ja tehtiin lapsille loishäätöjä. Karpalosiirappia myytiin apteekkien valikoimissa vatsarohtona.
Ensimmäiset kirjalliset todisteet marjojen käytöstä suomalaisessa lääketieteessä löytyvät jo 1400-luvulta Naantalin luostarin yrttikirjasta.
(wiki.aineetonkulttuuriperintö.fi, 11.8.2025)
Katso myös nämä
