Kiekinkosken taistelut
Kiekinkosken suunta muodosti toisen hyökkäyssuunnan Saunajärventien suunnassa hyökkäävälle 54. Vuoristodivisioonalle (54.Vuor.D). Tässä suunnassa hyökännyt vihollisen taisteluosasto suojasi divisioonan pohjoisen sivustan ja eteni aina Tyrävaaraan saakka, jossa Osasto Kekkonen (Os. Kekkonen) pysäytti sen. Vihollinen pakotettiin vetäytymään jouluaattona aloitetulla vastahyökkäyksellä ja tuhottiin Kiekinniemen alueella 28. joulukuuta. Kiekinkosken alue joutui uudelleen hyökkäyksen kohteeksi 12. helmikuuta, jolloin Dolinin hiihtoprikaati eteni alueen läpi kohti Kesseliä.
Ensimmäinen taistelu 3. – 4. joulukuuta 1939
Erillinen komppania Kaasila (Er.K Kaasila) vastasi rajan vartioinnista ylimääräisten harjoitusten aikana. Vartiot oli asetettu Jonkeriin, Kuusijärvelle, Saunajärvelle, Hukkajärvelle ja Kiekinkoskelle. Pohjois-Kuhmon rajan vartioinnista vastasi Erillinen pataljoona 14:n 2. komppania (2./Er.P 14), joka oli asettanut vartiot Viiksimoon, Kannakseen, Korkanaan, Vartiukseen, Kinnulaan ja Lentiiraan.
Vihollinen oli ryhmittänyt hyökkäystä varten Kiekinkosken suuntaan taisteluosaston, johon kuului sotavankitietojen mukaan 118. Vuoristojalkaväkirykmentin 4. komppania (4./118.Vuor.JR), pioneerijoukkue, ratsuväkijoukkue ja panssarintorjuntajoukkue. Komentajana oli kapteeni Aleksejenko. Taisteluosasto eteni sodan alettua erämaan läpi Hukkajärvelle, jonne se saapui vasta 1. joulukuuta.
Kiekinkosken suunnassa oli alkuvaiheessa vain luutnantti Yrjö Rainion joukkue, josta yksi ryhmä oli Hukkajärvellä. Edessä ollut ryhmä irtautui 2. joulukuuta muun joukkueen yhteyteen. Komppanian päällikkö, luutnantti Kyösti Kaasila tuli samana päivänä Kiekinkoskelle yhden joukkueen ja puolikkaan konekiväärijoukkueen (2 konekivääriä) kanssa. Kosketus viholliseen saatiin samana päivänä. Vihollinen koukkasi 4. joulukuuta Pirttijärven kautta suomalaisten selustaan, jolloin suomalaisten oli pakko vetäytyä Polvelaan. Vihollisen koukattua myös siellä suomalaiset vetäytyivät 5. joulukuuta Vääräjoelle.
Kiekinkosken suuntaan muodostettiin 5. joulukuuta Osasto Kekkonen siirtämällä 2./Er.P 14 Pohjois-Kuhmosta Vääräjoelle. Osasto Kekkonen joutui vetäytymään vielä Tyrävaaraan, josta se käynnisti vastahyökkäyksen 24. joulukuuta. Vihollinen pakotettiin vetäytymään Kiekinkoskelle, jossa se asettui Kiekinniemen taloon.
Toinen taistelu 28. joulukuuta 1939
Suomalaiset seurasivat vetäytyvää vihollista Mäntyvaaraan, josta aloitettiin Kiekinniemen tiedustelu. Hyökkäys toteutettiin neljällä jalkaväkijoukkueella, kranaatinheitinjoukkueella ja konekivääripuolijoukkueella.
Hyökkäys toteutettiin siten, että vänrikki Osmo Rasilon tiedusteluosasto ja vänrikki Viljo Haatajan joukkue muodostivat varsinaisen hyökkäysosaston. Ne koukkasivat etelän kautta Kiekinniemen alueelle. Hiihtomatkaa kertyi noin seitsemän kilometriä. Rajakersantti Hannikaisen joukkue oli lähetetty pohjoiseen joen taakse asemiin sulkemaan vihollisen vetäytymistie. Luutnantti Kekkonen oli yhden joukkueen kanssa järven takana Kiekinniemen kohdalla asemissa. Osastoon kuului myös kevyt kranaatinheitinjoukkue ja konekivääripuolijoukkue (2 konekivääriä).
Hyökkäysosasto ehti ajoissa valmiiksi ja hyökkäys käynnistyi heittimien ja konekiväärien tulituksella järven takaa. Yksi vihollisen konekivääri hidasti etenemistä, mutta se saatiin tuhotuksi. Tilanne rauhoittui nopeasti ja Kekkonen tuli eteni oman joukkonsa kanssa järven yli. Rakennuksiin oli linnoittautunut muutamia vihollisia ja pihalle oli jäänyt yksi panssaroitu tykinvetovaunu (T-20, Komsomolets) ja paljon hevosia. Rasilon partio kävi seuraavana aamuna valtakunnan rajalla Hukkajärvellä ja totesi, että vain viidet jäljet johtavat takaisin rajan yli. Vihollinen oli kokonaisuudessaan tuhottu.
Kekkosen joukot siirtyivät Mäntyvaaran taloon, josta käytiin hakemassa vielä yksi Kusionvaaran taloon jäänyt vanha siviilimies. Hän oli ollut siellä sodan alusta alkaen, mutta hänet saatiin evakuoitua talosta melko hyväkuntoisena.
Kolmas taistelu 12. helmikuuta 1940
Puna-armeijan hiihtojoukkojen tiedustelu käynnistyi helmikuun alussa 1940. Ensimmäiset taistelut hiihtojoukkojen kanssa käytiin Hukkajoella 10. helmikuuta. Suomalaisten vähäiset joukot eivät kyenneet torjumaan vihollista, joten joukot vetäytyivät Kiekinkoskelle.
Dolinin Hiihtoprikaatin pääjoukko eteni Kiekinkoskelle 12. joulukuuta ja hyökkäsi useita eri reittejä alueen läpi ilmavoimien tukemana. Osasto Kekkoselle ei ollut mitään mahdollisuutta pysäyttää hyökkääjiä. Prikaatin komentaja, eversti Dolin kuitenkin kaatui ja prikaatin johtaminen romahti tämän jälkeen. Dolinin kaatumisesta on useita tarinoita, joita ei ole voitu vahvistaa. Hänen kaatumisensa on kuitenkin tosiasia, sillä tieto siitä saatiin myös viholliselta siepatusta radiosanomasta. Todennäköisen tarinan mukaan eversti Dolin kaatui suomalaisten tulituksessa Pirttijärven pohjoisrannalle. Hänen Hiihtoprikaatinsa tuhotiin Vetkon – Kesselin alueella 13.-16. helmikuuta 1940.
Kohde on saavutettavissa hyvin. Suomalaisten puolustusasemat ovat edelleen löydettävissä Kiekinniemestä, tien 9121 varresta. Kohteen läheisyydessä on yksi linja-autopysäkki ja muutamia levikkeitä.
Osoite: Hukkajärventie 3842 (tie 9121), 88900 Kuhmo.