Talvisodan ensimmäiset taistelut Laamasenvaarassa

Talvisodan alkaessa 30. marraskuuta 1939 sää oli melko leuto. Lunta oli satanut vähän ja sitä oli vain noin 10 cm.

Laamasenvaarasta oli rajalle matkaa noin kolme kilometriä. Kuhmon Rajakomppanian kenttävartio oli Hiilikossa, neljän kilometrin päässä rajalta. Vartio oli vahvennettu reserviläisillä joukkueen vahvuiseksi ja sitä johti rajakersantti Eino Huttunen. Hiillikon vartiolta johti Laamasenvaaraan vain heikko rekitie.

Itäisemmässä Ala-Laamasen talossa asuivat veljekset Antti ja Jussi Malinen perheineen, joihin kuului miesten lisäksi yhteensä yhdeksän henkeä. Ylä-Laamasessa asui Pekka Korhonen vaimonsa ja kahdeksan lapsensa kanssa.

Ylä-Laamasen isäntä Pekka Korhonen oli kuullut rajalta pari merkkilaukausta ja lähti selvittämään asiaa Hiilikkoon. Kersantti Huttunen oli aamulla saanut puhelimella käskyn rajakylien evakuoimisesta ja lähettänyt rajamies Uuno Kimpimäen ja sotamies Väinö Tauriaisen viemään sanaa Laamasenvaaraan.

Hiillikosta oli kolmen sotilaan vahvuinen partio rajalla ja se ilmoitti 30. marraskuuta 1939 kello kahdeksan aikaan venäläisten ylittäneen rajan. Kersantti Huttunen lähetti neljän miehen vahvuisen partion rajamies Niinimäen johdolla työntämään viholliset takaisin rajan taakse. Partio törmäsi viholliseen noin kilometrin päässä rajalta ja avasi tulen. Partiolla oli myös yksi konepistooli, mutta sillä ammuttiin salaamissyistä kertatulta. Vihollinen suojautui, mutta ei vastannut tuleen. Partio irtautui ja siirtyi uuteen väijytyspaikkaan.

Sillä välin Kimpimäki ja Tauriainen olivat saapuneet Laamasenvaaraan tuomaan evakuointikäskyä. Antti Malisen Sofia vaimo oli keittänyt juuri kahvit, jotka päätettiin vielä juoda. Sotilaat toivat kuitenkin aseensa pirttiin. Kahvin aikana eteisestä kuului kolinaa ja perheen Anna tytär meni avaamaan ovea. Sisälle pyrki Puna-armeijan sotilaita, mutta Kimpimäki löi tulijaa kiväärinperällä. Seuraavaksi pirttiin lensi käsikranaatti, joka räjähti. Kaksi lasta haavoittui. Kimpimäki käski siviilit uunin suojaan. Seuraavaksi pirttiin lensi kasapanos, jonka Tauriainen ehti kuitenkin heittämään eteiseen, jossa se räjähti.

Samaan aikaan Jussi Malinen ja Antti Malisen 13-vuotias Eino poika olivat palaamassa myllyltä kotipihaan. Eino istui ensimmäisen hevosen kuorman päällä ja hän sai kuolettavan osuman. Jussi ehti heittäytyä suojaan ja ryömi pakoon. Vihollisten joukossa oli suomea puhuvia. He huusivat, etteivät ammu, jos ette juokse. Kimpimäki avasi onneksi tulen talon ikkunasta ja Jussi pääsi mutkitellen juoksemalla pakoon. Samaan aikaan olivat Ylä-Laamasen asukkaat lähteneet hevosella pakoon ja Jussi ehti nähdä pakenijoista vilauksen.

Kimpimäki ja Tauriainen päättivät yrittää paeta, koska apua ei Hiillikosta kuulunut ja patruunat alkoivat olla lopussa. He myös arvelivat, että siviilit voisivat selvitä paremmin tilanteesta ilman sotilaita. Kimpimäki lähti ensimmäisenä talon ikkunasta ja pääsi metsän suojaan. Tauriainen sai kuitenkin kuolettavan osuman metsän reunassa.

Ensimmäisenä talosta vietiin Antti, jota epäiltiin myös ampujaksi. Antti sai samalla tietää, että tulitaistelussa oli kaatunut kahdeksan vihollista. Muu talon väki sijoitettiin Jussin ehjäksi jääneeseen huoneeseen. Haavoittuneille yritettiin antaa ensiapua. Neljän päivän ajan he saivat olla samassa huoneessa, sitten perhe kuljetettiin hevoskyydillä Kolvasjärvelle, missä yö vietettiin nuotiolla. Sieltä heidät vietiin edelleen Repolan ja Rukajärven kautta Kontupohjaan. Jussin lapset kuolivat vankeusmatkan aikana ja lapset jouduttiin hautaamaan siunaamatta.

Niinimäen partio taisteli etenevää vihollista Laamasenvaaran jälkeen. Kersantti Huttusen joukkue irtautui Hiillikosta ja tapasi Niinimäen partion Kuusijoella. Siellä taistelu vihollisen kanssa alkoi puolen yön maissa. Komentopaikalta saapunut vänrikki Karhu haavoittui taistelussa ja jäi vihollisen vangiksi. Kuusijoelta joukkue irtautui aamuyöstä 1. joulukuuta 1939.

Eino Malisen ja Väinö Tauriaisen ruumiit löydettiin Laamasenvaarasta sodan päätyttyä. Ala-Laamasen väki palasi vankeudesta juhannuksena 1940.