Suomalaisia sotilaita. SA-kuva.

Reuhkavaaran motin valtaus

 

Reuhkavaaran alueelle muodostui Puna-armeijan motti suomalaisen 9. Divisioonan 29. tammikuuta 1940 käynnistämän vastahyökkäyksen seurauksena. Suomalaiset joukot tuhosivat motin 25. helmikuuta.

Tilanteen kehittyminen

Suomalaisen 9. Divisioonan painopistesuunnassa hyökkäsi Jalkaväkirykmentti 27 (JR 27). Rykmentin komentajana oli jääkärieverstiluutnantti August Mäkiniemi. Hän oli toiminut ennen Talvisotaa Pohjolan Suojeluskuntapiirin päällikkönä.

Jalkaväkirykmentti 27 siirtyi Kälkäsen alueelle (noin 5 km Reuhkavaarasta pohjoiseen) portaittain 26. tammikuuta alkaen. Samana päivänä syntyi ensimmäinen kahakka Puna-armeijan partion kanssa, jossa yksi suomalainen jäi sotavangiksi. Seuraavana päivänä vihollisen ilmatoiminta lisääntyi ja useita taistelukosketuksia tapahtui Kälkäsen alueella.

Jalkaväkirykmentti 27 oli kokonaisuudessaan hyökkäysvalmiina 28. tammikuuta aamuyöstä, vuorokausi ennen hyökkäyksen alkua. Vihollisen ilmatoiminta oli vilkasta viimeisen vuorokauden aikana. Viimeinen käskynjako ennen hyökkäystä oli illalla 28. tammikuuta ja joukot lähtivät liikkeelle aamuyöstä. Tie katkaisitiin seuraavana päivänä Reuhavaaran eteläpuolella suunnitelman mukaisesti ja yksi vihollisen huoltokuljetus ajoi heti ylläkköön.

Suomalaisia sotilaita. SA-kuva.

Motin tuhoaminen

Reuhkavaaran alueelle muodostui motti, kun vihollisen huoltotie itään katkaistiin 31. tammikuuta myös Löytövaaran tasalla. Suomalaiset yrittivät vallata Reuhkavaaran aluetta länsipuolelta jo 30. ja 31. tammikuuta, mutta neuvostojoukot torjuivat suomalaisten hyökkäykset.

Jalkaväkirykmentti 27 sai jo 16. helmikuuta käskyn tuhota Reuhkavaaraan ja Losoon syntyneet motit. Laajalla alueella käydyt taistelut sitoivat rykmentin joukot, eikä mottien valtaukseen päästy. Toiminta Reuhkavaaran mottia vastaan alkoi vasta 22. helmikuuta, jolloin saatiin yksi kenttätykki tulittamaan mottia suora-ammunnalla.

Hyökkäyksen suoritti Jalkaväkirykmentti 27:n III pataljoona (III/JR 27). Joukot koottiin hyökkäystä varten 24. helmikuuta illalla ja käskytettiin. Joukot lähtivät liikkeelle 25. helmikuuta klo 03 jälkeen ja joukkojen liike suojattiin tykistön tulella. Lisäksi hyökkäys suojattiin itäpuolella olevan Loson suuntaan konekiväärikomppanialla. Hyökkäyksen tukena oli yksi tykkipatteri, kranaatinheitinjoukkue ja yksi panssarintorjuntatykki. Varsinaisena hyökkäysosastona oli noin puolitoista komppaniaa jalkaväkeä ja kaksi pioneeriryhmää. Näistä muodostettiin kolme iskuryhmää ja yksi joukkue jäi reserviksi.

Taistelukosketus vihollisen kanssa saatiin klo 06 aikaan oli saatu ja kolme tuntia myöhemmin oli päästy etenemään vihollisen ryhmitykseen. Tämän jälkeen jäljellä olevat viholliset yrittivät suojata savulla irtautumisensa, mutta vain noin 30 pääsi Loson mottiin. Motin suurin korsu, ilmeisesti komentokorsu, piti puoliaan siihen saakka, kunnes se tuhottiin tykin suorasuuntauslaukauksella.

Taistelualueelta laskettiin noin 200 kaatunutta ja vain kolme antautui vangiksi. Hyökkäysosaston omat tappiot olivat kolme kaatunutta ja viisi haavoittunutta. Sotasaaliina saatiin kaksi panssarivaunua ja yli 200 käsiasetta.

Reuhkavaara. Kuva Lassi Piirainen.

Kohde on saavutettavissa melko hyvin. Reuhkavaaran kohdalla ei ole varsinaisia tielevikkeitä, mutta tien 9111 varressa (Saunajärventie) on joitakin metsäautoteiden liittymiä, joihin voi pysähtyä. Osoite: Saunajärventie 1701, 88900 Kuhmo.