Sivakan taistelupaikka
Suomalaiset joukot suorittivat ensimmäisen laajemman vastahyökkäyksen Rastin – Sivakan – Klemetin alueella 8. joulukuuta 1939.
Suomalainen talvisodan taktiikka
Puna-armeijan määrällinen ylivoima ohjasi suomalaisen taktiikan kehitystä ennen talvisotaa. Yleisiä taktisia periaatteita pyrittiin soveltamaan maastoon ja vallitseviin olosuhteisiin nähden mahdollisimman tehokkaasti. Tärkeintä oli olla taitavampi kuin vihollinen, sillä määrällistä alivoimaa pyrittiin tasoittamaan ennen kaikkea laadullisella ylivoimalla.
Omaperäisen suomalaisen taktiikan keskeisenä pyrkimyksenä oli saada saarrostava hyökkäys vaikuttamaan tiestöön sitoutuneen vihollisen sivustaan ja selustaan mahdollisimman tehokkaasti. Ratkaisua haettiin siis hyökkäyksellä ja yllätystä pidettiin keskeisenä tekijänä. Talvisotaan lähdettiin kuitenkin monella tavalla vajavaisin eväin. Ennen talvisotaa oli jäänyt paljon hankkeita kesken, esimerkiksi ohjesääntöjen päivittäminen, sodan ajan kokoonpanojen uudistaminen ja aseistuksen kehittäminen.
Saarrostushyökkäykset vajavaisin joukoin ja varustein johtivat talvisodassa kuluttaviin mottitaisteluihin, joista Kuhmo on yksi esimerkki.
Tilanteen kehittyminen ja taistelukuvaus
Suomalaiset joukot irtautuivat Saunajärveltä 5. joulukuuta 1939 illalla ja saapuivat Rastin puolustusasemaan seuraavana aamuna. Vihollinen seurasi perässä ja oli Rastin alueella 6. joulukuuta iltapäivällä. Suomalaisten puolustusasema oli Rastin tienhaaran pohjoispuolella.
Samaan aikaan suomalaisten vahvennukseksi lähetetyn Prikaati Vuokon pääosat olivat siirtymässä Nurmeksesta kohti Rastia. Yksi prikaatin pataljoonista (III/JR 25) oli tulossa Kuhmon suunasta Jyrkänkoskelle.
Lyhyt tiedustelu suoritettiin 7. joulukuuta ja hyökkäyskäsky annettiin samana iltana klo 19. Prikaati Vuokko hyökkäsi lyhyen tiedustelun jälkeen 8. joulukuuta kahdella pataljoonalla (I ja II/JR 25) etelästä Rastin ja Sivakan suuntiin. Yksi pataljoona (III/JR 25) hyökkäsi pohjoisesta Klemetin suuntaan. Hyökkäys onnistui vain Sivakan suunnassa, jossa tie saatiin poikki. Heikon menestyksen ja yhden pataljoonan komentajan (kapteeni Taube) kaatumisen vuoksi joukot vedettiin takaisin.
Taistelut Sivakan risteyksessä
Paavo Ruottinen on kuvannut Kansa Taisteli -lehdessä (1/1971) Sivakan taistelua 8. joulukuuta seuraavasti.
Pataljoona (I/JR 25) oli lähestymässä Sivakan tienhaaraa etelästä. Kärki pysähtyi metsän suojaan, koska tiellä nähtiin liikettä. Tämän seurauksena pataljoonan joukot alkoivat sulloutua kasaan. Pataljoonan komentaja antoi käskyt toiminnasta komppanian päälliköille.
Samaan aikaan tiellä ajoi panssaroitu tykinvetäjä (T-20, Komsomolets), jonka kyydissä oli miehiä ja perässä oli panssarintorjuntatykki (45 mm). Vihollinen havaitsi suomalaiset ja pysähtyi. Tykki irrotettiin vaunusta ja tulitus alkoi, mutta onneksi laukaukset menivät liian ylös.
Suomalaiset sotilaat hämmentyivät, mutta onneksi luutnantti Paimela otti aloitteen. Hän oli vanhempi upseeri, joka oli taistellut myös ensimmäisessä maailmansodassa. Hän avasi tulen pistoolillaan ja veti miehet hyökkäykseen. Tykki vallattiin, mutta vaunu pääsi pakoon.
Joukot valtasivat risteyksen ja ryhmittyivät puolustukseen sekä idän että lännen suuntaan. Pataljoona torjui päivän aikana risteyksessä kaikki vihollisen hyökkäykset, tuhosi viisi vihollisen panssarivaunua ja suuren osan vihollisen rykmentin kuormastosta. Pataljoona käskettiin illalla vetäytymään takaisin, koska hyökkäys ei ollut menestynyt muissa suunnissa.
Kohde on saavutettavissa hyvin. Tien 524 varressa (Lieksantie) on linja-autopysäkit Sivakan risteyksen molemmin puolin. Osoite: Lieksantie 430, 88900 Kuhmo.