Uittoperinne ja tukkilaiset
Artikkeli käsittelee uittoperinnettä ja tukkilaisuutta niiden historian, kulttuurisen merkityksen sekä uittoperinteeseen liittyvien tapahtumien näkökulmista.
Uitto sanastoa:
Pomoherra – Työnjohtaja, jolle kuului myös palkkojen maksu
Kymppi – Työnjohtajan apulainen, jonka komennossa oli kymmenkunta tukkilaista.
Vonkamies – Tukkilainen, joka kiperässä paikassa valvoi puiden juoksua ja korjaili uittolaitteita eli huolehti siitä, että pölkyt huilasivat eli eivät ruuhkautuneet.
Tukkijätkä – Uittomiehestä varsinkin Pohjois-Suomessa käytetty nimitys.
Lentojätkä – Keväällä uittotyömaille ilmestyvä koditon kulkuri.
Tahkojalka – Tukkilainen, joka ei pysy vedessä kelluvan pölkyn päällä.
Ränni – Erottelukujasta ja uittoruuhesta käytetty nimitys. uittolaite, jonka kautta puut uitettiin jyrkän, mutkikkaan kosken, vesiputouksen, myllyn tai muun vesilaitoksen ohi.
Perinteen historiallinen tausta
Uitto toi töitä
Ennen teollista metsätaloutta, tukkeja kuljetettiin vesiteitse ensisijaisesti talojen rakenteiksi. Uittoa jatkettiin kun puuteollisuus alkoi rakentumaan Suomessa. Metsä- ja uittotyöt toivat monelle työtä ja toimeentuloa maaseuduille kautta Suomen.
Uittoperinne on ollut keskeinen tekijä suomalaisen metsäteollisuuden kehityksessä ja sen vaikutukset näkyvät vielä nykypäivässä. Tämän vuoksi muun muassa ensimmäiset metsäteollisuuden tehtaat rakennettiin suurten vesistöjen varsille, jotta puutavaran kuljetus olisi mahdollista.
Suomessa koskisahoille tarvittava puutavara saatiin ylävesiltä uittamalla. Talvella hakatut puut kuljetettiin hevosella vesistön varteen. Vesien avauduttua puut uitettiin ensin latvavesien varteen varastoidut puut ja koottiin suuremmiksi lautoiksi, jotka sitten hinattiin käyttöpaikoille. Nämä hinaukset toteutettiin yleensä yhteisuittoina.
Yhteisuitoissa kaikki joella tai järvillä toimineet uittajat kokosivat sovitulla tavalla puutavaransa yhteen. Uittoa tehostettiin niputtamalla puutavara ja nippulautat sitten hinattiin erotuksille tai käyttöpaikoille. Erotuksilla eri uittajien puut lajiteltiin omistajille uittomerkin mukaan. Uittomerkit oli leimattu puiden päihin. Uiton toteutus suunniteltiin vesialueittain uittosäännöissä.
Metsäteollisuus kehittyy
Tukkien hinaukseen käytettiin varhain keluveneitä tai ponttuita. Näillä lautoilla ankkuriköyttä kierrettiin tukin ympäri joko ihmistyönä tai hevosen avulla. Ensin ankkuri vietiin kauemmas ja hinausköydellä kiinnitettyä lauttaa ryhdyttiin vetämään. Kun oltiin ankkurin lähellä, se siirrettiin uuteen paikkaan. Kun moottoriveneitä alkoi olla saatavilla, hinaus muuttui konetyöksi.
Vaikka metsä teollisuus on paljolti koneellistunut ja kuljetus tehdäänkin usein autoilla ja junilla. On pitkän matkan kuljetuksessa käytössä edelleen nippu-uitto, sen kustannuskilpailukyvyn ansiosta. Yhteen nippulauttaan voidaan liittää jopa 400 autokuorman puut.
Uittoperinne nykyään
Suomessa uittoperinne elää yhdistyksien ja harrastajien kautta. Vaikkei tukkilaisten omaavia taitoja tarvita enää elinkeinon harjoittamiseen, on tukkilaistaitojen harjoittelusta ja omaamisesta muodostunut esitys muotoinen harrastus, jossa keskiössä on tukkilaisten omien taitojen- ja voimien koettelu.
Tukkilaistaidot ja sen ympärille muodostunut kulttuuri heijastele monien muidenkin perinne harrastusten piirteitä. Tukkilaisleirillä sai hienosti huomata, miten tukkilaisuuteen ja tukkimiehen käytökseen kuulu tietyn moinen iloisuus ja karismaattisuus. Perinteisten laulujen ulkoa osaaminen, vislailu ja yleisen iloinen tunnelma kuuluu tukkilaisuuteen. Herrasmies eleet ja hilpeä ulos suuntautuminen ovat ilmeikäs osa tukkilaisen mainetta.
Samalla kun tukkilaisnäytöksessä ollaan kepeästi tukin päällä hyppelehtimässä ja tanssimassa, kuuluu tukkilaisten huulilta tutut sävelmät, muun muassa Jätkän lauantai ja Säkkijärven polkka.
Kansainvälisyys
Suomen uittoperinneyhdistys ja Pielisen-Karjalan tukkilaisperinneyhdistys osallistuvat kansainväliseen uittoperinnetoimintaan International Timber-Raftsmen Association kautta. Eurooppalaiseen järjestöön kuuluu jäseniä yli 20 maasta.
UNESCO
Espanja, Saksa, Latvia, Puola, Itävalta ja Tsekki esittivät yhdessä uittoperinnettä Unescon kansainväliseen ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön listalle ja uittaminen nimettiin luetteloon 1.12.2022.
Aineetonta kulttuuriperintöä
Uittoperinne sekä tukkilaiskisat ovat osa aineetonta kulttuuriperintöä. Aineeton kulttuuriperintö on elävää perinnettä, joka on läsnä ihmisten arjessa ja juhlassa.
Uittoperinne tapahtumat
Uittoperinnettä esitellään usein erilaisissa kylätapahtumissa ympäri Suomea. Mutta tärkein vuotuinen uittoperinne tapahtuma järjestetään kuitenkin täällä Kuhmossa.
Tukkilaistaitojen SM-kilpailut! Kilpailuijen yhteydessä on tukkilaistapahtuma jossa on erilaisia tapahtumia ja aktiviteetteja. Tapahtuma järjestetään Kuhmon keskustan tuntumassa Pajakkakosken äärellä.
Tukkilaistapahtumassa esitellään tukkilaisuuteen ja uittoon käytettäviä taitoja, jopa kisattaan. Pääpaino tapahtumissa on kuitenkin itsensä haastamisessa ja omien kykyjen kehityksessä.
Historiaa tukkilaiskisoista
Tukkilaisten osaamista ja kykyjä on tultu kaukaa- ja isolla joukolla katsomaan. Tukkilaiskisoja on järjestetty jo vuonna 1949. Katso alla olevasta linkitä lisää.
Kuhmo tukkilaisleiri
Kuhmossa on järjestetty tukkilaisleiri 2023, 2024 ja 2025.
Leirin tarkoituksena on opettaa kaikille tukkilaisuudesta kiinnostuneille perinteisiä tukkilaistaitoja. Leirin ohjelmaan kuuluu perinteisten tukkilaistaitojen harjoittelua maalla sekä vedessä.
Opin ja esimerkin kautta ja leiriläisten oma aloitteisuudesta tehtiin leirillä näreitä, kairattiin, ja opittiin työskentelemään tukkien kanssa. Opittiin paljon tukkilaisuuteen liittyvää sanastoa ja käytäntöjä.
Veden päällä päästiin jo ensimmäisenä päivänä, kokeilemaan miten tukin päälle oikein noustaan ja pysyisikö siellä.
Kolme päivää kestäneen tukkilaisleirin aikana leiriläiset oppiva juoksemaan kelluvien tukkien päällä.
