1. Hankaniemi
Hankaniemen edustalla avautuva vesistö on useiden vesireittien yhtymäkohta. 1980-luvulla tehdyt arkeologiset kaivaukset ovat osoittaneet alueella olleen asutusta jo kivi- ja metallikaudella. Hankaniemen vastaranta Sylväjänniemi on esihistoriallinen, kivi- ja varhaismetallikautinen asuinpaikka. Sylväjänniemen ja Hankaniemen välissä sijaitsevassa Koposensaaressa on esihistoriallinen asuinpaikka ja historiallisen ajan kalmisto. Myös Akonlahden suunnalla olevassa Pitkäsaaressa on asuttu jo kivikaudella.
1980-luvulla tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa näistä paikoista löydettiin mm. tulisijoja, kvartsi- ja pii-iskoksia ja -kaapimia, sädekiviliuskeinen kaksoistaltta, keramiikkaa, sulatusupokkaan paloja, pronssi- tai kuparilevyä, pronssinen ketjunkantaja sekä järvimalmia ja kuonaa.
Puutavaran uitto
Koposensaari on ollut yhteydessä Hankaniemeen, mutta ilmeisesti raju tulva on avannut paikalle salmen. Salmea on ruopattu 1920-luvun alussa hinaaja S/S Pajakan toimintaa varten. Oulujoen uittoyhdistyksen omistama höyrylaiva kuljetti puutavaraa Lammasjärvellä vuodesta 1924 lähtien 1960-luvulle saakka. Pajakka oli ns. krapulaiva, joka ankkuroi ensin vaijerin haluttuun paikkaan, palasi sitten tukkilautan luokse ja veti sitä kohti ankkuria takaperin.
Ennen hinaajalaivojen tuloa tukkilauttoja oli siirrelty hirsirakenteisten lauttojen eli ponttuiden avulla. Ponttuu ankkuroitiin menosuuntaan, ja tukkilauttaa vedettiin eteenpäin kiertämällä ja kiristämällä ponttuuseen kiinnitettyä köyttä mies- tai hevosvoimin.
1970-luvun alussa raakapuun uitosta luovuttiin, kun puiden kuljetus metsästä sahalle oli siirtynyt autoilla tapahtuvaksi.
Järven toisella puolella sijaitsee Kuhmon suurin teollisuuslaitos, vuonna 1955 perustettu Kuhmo Oy:n saha. Leskenniemeen valmistui keväällä vuonna 1959 uusi saha ja 1960-luvulla höyläämö.
Uusi sahalaitos käynnistyi syksyllä 1992, ja vanhat saharakennukset purettiin samana vuonna.
Hankaniemen hautausmaa otettiin käyttöön vuonna 1816 nykyisen kirkon valmistuttua Markkulanniemelle. Ennen sitä hautausmaa sijaitsi pitäjän vanhassa keskustassa Kuhmoniemellä, jonne oli rakennettu pieni ristikirkko vuonna 1754. Kirkko paloi vuonna 1804, ja pitkällisen kiistan jälkeen kirkon paikka vaihdettiin. Hautaaminen Hankaniemeen väheni vuoden 1929 jälkeen, kun uusi Leväkankaalla sijaitseva hautausmaa otettiin käyttöön.
Kuhmon ensimmäiset sankarihautajaiset pidettiin Hankaniemen hautausmaalla 21.4.1940, jolloin haudattiin 62 talvisodassa kaatunutta. Siunauksen toimitti kirkkoherra Emil Rechardt. Kirkonkylä oli vielä tuolloin sotatoimialuetta, joten omaiset pääsivät hautajaisiin vain erikoisluvilla. Kaatuneet haudattiin suureen kuusenhavuilla verhoiltuun yhteishautaan.
Hankaniemeen on haudattu 280 talvi- ja jatkosodassa kaatunutta kuhmolaista sankarivainajaa. Heidän muistokseen pystytettiin toukokuussa 1950 Sankarivainajien muistomerkki, johon kuuluu graniittinen risti ja pienet kivet haudoilla.
Hankaniemen hautausmaalla sijaitsee kruununtorppari Renne (Reinhold) Haverisen (Matokankaan Renne, 1850–1898) hauta, jolle Louis Sparre on pystyttänyt muistokiven. Haverinen toimi 1890-luvun alkuvuosina oppaana useilla karelianistien retkillä rajantakaiseen Karjalaan.
Karelianismilla tarkoitetaan 1800-luvun lopussa virinnyttä eri alojen taiteilijoiden ja tutkijoiden kansallisromanttista kiinnostusta Karjalaan, josta etsittiin sekä teosten aiheita että suomalaisuuden juuria. Taiteilijoiden matkat Vienan Karjalaan alkoivat kahdesta Akseli Gallen-Kallelan ja Louis Sparren kesällä 1890 tekemästä retkestä, joilla Haverinen oli oppaana. Gallen-Kallela – tuolloin vielä Axel Gallén – ja hänen vaimonsa Mary Slöör olivat suunnanneet kolme kuukautta kestäneen häämatkansa Kuhmoon, jossa he asuivat Lentuan Lapinsalmessa Matokankaan naapurissa. Sparre kävi Kuhmossa ja Vienassa useita kertoja, myös kuvanveistäjä Emil Wikströmin kanssa sekä häämatkalla puolisonsa Eva Mannerheim-Sparren kanssa. Näillä kaikilla oli oppaana Haverinen, samoin arkkitehtien Yrjö Blomstedtin ja Victor Sucksdorffin matkalla vuonna 1894.
Hankaniemen hautausmaan muistomerkit:
A. Sankarivainajien muistomerkki (1950)
B. Seurakuntapuutarhuri Jarmo Aallon suunnittelema Nälkään kuolleiden muistomerkki (1991). Vuosina 1866–1868 kuoli noin 750 kuhmolaista nälkään ja sen aiheuttamiin sairauksiin.
C. Kruununtorppari Renne Haverisen (Matokankaan Renne, 1850–1898) hauta
D. Sotaoloissa vuonna 1918 kuolleiden muistomerkki (2008)
E. Kuhmon Kotiseutuyhdistyksen hankkima Lentuan veneonnettomuudessa vuonna 1877 menehtyneiden muistomerkki (2003)
F. Kuhmon tiistaiseuran hankkima Vienankarjalaisten muistomerkki (1976). Kuhmoniemelle saapui 1920-luvun alussa vienankarjalaisia pakolaisia, joista osa vuosina 1920–48 kuolleista haudattiin Hankaniemeen. Alueella on mm. grobu (krobnitsa) eli hirsisalvosrakenteinen hautamuistomerkki.