Kalastaja Pajakkakoskella. Kuva: Marjukka Piirainen
Pajakkakoski 1900-luvun alussa

8. Pajakkakoski

Pajakkajoki on virtaamaltaan Kainuun suurin vapaana kuohuva koskialue. Pajakkakoski on ensimmäinen sen kolmesta koskesta, muut ovat Akonkoski ja Saarikoski. Pajakkakosken pituus on 450 m ja putous 2,4 m. Joen rannoilla kasvavaa korpipaatsamaa on kutsuttu pajakaksi.

Kiviset kosket ovat vaikeuttaneet vesireittien käyttöä, minkä vuoksi niitä perattiin etenkin hätäaputöinä 1800-luvun katovuosina. Pajakkakosken koskityöt tehtiin vuonna 1870. Tällöin koskesta raivattiin kivet lasku-uoman kohdalta ja rakennettiin kiviset vetosillat eli möljät. Möljä helpotti veneen vetämistä vastavirtaan. Tukinuitossa möljä esti uittopuita kasautumasta rannalle. Vuonna 1907 Pajakan möljää jatkettiin 100 metriä. Möljää on kunnostettu mm. vuosina 1999 ja 2013.

Kuvassa Pajakkakoski syksyisessä asussa 1900-luvun alussa. Taustalla vasemmalla näkyvät pappilan riihet, oikealla Tuupalan mylly ja sen takana kirkko.

Ensimmäiset valtakunnalliset tukkilaiskisat Pajakkakoskella vuonna 1949

Sekä terva että myöhemmin puutavara kulkivat saloilta ostajien ja teollisuuslaitosten luo vesireittejä pitkin. Puutavaran uitto latvavesiltä sahojen ja muiden teollisuuslaitosten äärelle vaati paljon kausityövoimaa, ja monet uiton työvaiheet edellyttivät sekä voimaa että taitoa. Kuhmossa haluttiin tehdä uittoon liittyvää kulttuuria tunnetuksi järjestämällä tukkilaiskisoja vuodesta 1947 alkaen. Lajeina kisoissa olivat mm. näreenvääntö, köydenveto, soutukilpailu kolmimiehisin venekunnin, sestominen, puomijuoksu sekä Pajakkakosken lasku tukilla. Kisat olivat suosittuja, parhaimpina vuosina niitä seurasi yli kymmenentuhatta katsojaa.

Uittoperinnettä ylläpidetään edelleen aktiivisesti ja tukkilaiskisoja järjestetään eri puolilla maata. Ne ovat myös mukana Elävän perinnön kansallisessa luettelossa. Kuhmossa on järjestetty tukkilaiskisat esimerkiksi vuosina 1999, 2022, 2023 ja 2024.

Lyhytelokuvan Taitoa ja tasapainoilua Kuhmon tukkilaiskisoissa vuodelta 1949 voit katsoa täältä (Yle Elävä Arkisto).

Siian ongintaa 1980-luvulla. Kuva Erkki Vanninen

Pajakkakoski on suosittu virkistyskalastuskohde. Aina näin ei ole kuitenkaan ollut, sillä kosken kalastusoikeudet kuuluivat 1700-luvulta lähtien Ikolan pappilalle. Asiasta käräjöitiin useita kertoja 1800-luvun aikana, ja vielä vuonna 1955 virkatalon silloinen haltija kielsi kalastusoikeuksien myynnin koskeen.

Pajakkajoen ylimmät kosket Pajakkakoski ja Saarikoski ovat viehekalastusaluetta, joista pyydetään vieheellä ja perholla taimenta ja harjusta. Niiden alapuolella sijaitseva Akonkoski on ekokalastusalue, jossa pyyntivälineenä on väkäsetön perho.

Pajakkakosken kartta

Pajakkakosken rantaa myötäilevä Koskipolku johtaa noin kilometrin päässä sijaitsevalle Suvannon laavulle.

Hyryntien toisella puolella Lintumetsän polku kiertää Pappilanniemen ja on Ikolan pappilaan asti esteetön. Polku noudattaa osittain vanhaa Hyryntien linjausta. Polun varrella on Kuhmon Green Care -hankkeessa (2015-2018) tehtyjä penkkejä ja puuveistoksia. Pysäköintipaikan vieressä sijaitseva Pappilan perho on yhteisöllinen taideteos, joka saanut innoituksensa paikalta löytyneestä perhosta. Teos on suunniteltu ja tehty ryhmätyönä vanhan tielinjan raivauksessa kaadetuista puista.

Vetosilta eli möljä (X) halkaisee kosken pää- ja sivu-uomaan.

Pajakkakosken niskaa talvella.

Pajakkakosken niskaa talvella Kuva: Marjukka Piirainen

Pajakkakoskessa on mahdollista kokeilla koskikelluntaa kaikkina vuodenaikoina.

Koskikelluntaa Pajakkakoskessa Kuva: Kari E. Kemppainen

Möljän päälle on rakennettu puinen kulkutie.

Pajakkakosken möljä, Kuhmo Kuva: Pasi Korhonen, CC BY-SA, Outdoors Kainuu

Sivu-uomaa alkukesällä.

Pajakkakosken sivu-uomaa alkukesällä. Kuva: Marjukka Piirainen

Pajakkakoski on kalastuskohde, jonka äärelle on helppo päästä.

Kalastajia Kuva: Katri Konttinen