Saunajärven puolustusasema

Saunajärven järvikapeikossa oli talvisodan alussa suomalaisten pääpuolustusasema, hyökkäyksellisestä tehtävästä huolimatta. Kuhmosta tuleva maantie muuttui Saunajärvellä itään johtavaksi kärrytieksi. Aluetta oli linnoitettu ylimääräisten harjoitusten aikana.

Taistelut Saunajärvellä joulukuussa 1939

Puolustusasemaan ryhmittyi pääosa suomalaisesta Erillinen pataljoona 14:sta sodan syttyessä 30. marraskuuta 1939. Siirtyminen Kuhmosta Saunajärven puolustusasemaan alkoi aikaisin aamulla. Joukkojen henki oli hyvä eikä epäröintiä ilmennyt.
Taistelukosketus Saunajärvellä saatiin kärjessä hyökkäävän vihollisen 118. Vuoristojalkaväkirykmentin kanssa 2. joulukuuta. Vihollinen yritti selvittää puolustuksen rakenteen tiedusteluhyökkäyksillä, jotka saatiin torjuttua melko helposti. Samalla havaittiin vihollisen suuntaavan joukkojaan Alasenjärven pohjoispuolitse, jonne lähetettiin reservissä ollut 1. komppania. Koukkaamassa oli kuitenkin kokonainen 337. Vuoristojalkaväkirykmentti majuri Tsurilovin johdolla, joten 1. komppania ei kyennyt torjumaan hyökkäystä. Koko pataljoonalle oli annettava saarrostusuhan takia irtautumiskäsky 5. joulukuuta noin kello 22. Suomalaiset joukot pääsivät irtautumaan hyvässä järjestyksessä kohti Rastin aluetta vihollisen takaa-ajamana.

Saunajärven mottitaistelut

Suomalaisen 9. Divisioonan vastahyökkäyksen ansiosta Saunajärven vesistökapeikon länsipuolelle, Kannaksen talon alueelle syntyi helmikuussa 1940 yksi iso motti. Puna-armeijan joukot hyödynsivät tällöin suomalaisten tekemää puolustusasemaa. Suomalaiset joukot katkaisivat tien Saunajärven itäpuolella 29. tammikuuta ja länsipuolella 6. helmikuuta. Motissa ollutta vahvaa vihollista ei kyetty tuhoamaan ja motista selvisi rauhan tultua noin 1 500 sotilasta.

Vuonna 1984 Kainuun prikaati rakensi uudelleen korsun, konekivääripesäkkeen ja osan taisteluhautaa Saunajärventien pohjoispuolella. Tukikohdan rakenteita uusittiin Kuhmon kaupungin toimesta vielä vuosina 1997–1999 ja 2006–2008.