Pajakkajoki ja Pajakkakosken silta v. 2024. Kuva: Elina Heikkinen
Pajakkakoskea vuonna 1938. Kuva Eelis Hyttinen
7. Pajakkasilta

Metsät ovat olleet Kuhmon asukkaille monin tavoin elannon lähde. Metsästyksellä ja kalastuksella on ollut tärkeä rooli alueen asukkaiden ruoanhankinnassa, ja myös leipävilja ruis viljeltiin aluksi metsiin poltetuissa kaskissa. Kaskeamisen kieltäminen, kaskiviljelyyn sopivien kuusimetsien vähentyminen ja peltoviljelyn epävarmuus saivat kuhmolaiset polttamaan tervaa. Tervakauden jälkeen kuhmolaisia työllistivät suuret savotat ja uitot.

Vesistöt olivat Kuhmossa tärkeitä kulku- ja kuljetusreittejä, joten eri puolilla pitäjää kaadetut tukit uitettiin vesiteitä pitkin kohti Kajaania ja Oulua. Puiden kulkua ohjattiin uittopuomitusten avulla. Uiton huippuaikaa Kuhmossa oli 1950-luvun loppupuoli. Irtouitto päättyi kesällä 1972, minkä jälkeen puiden kulkua ohjaavat puomit ja pollarit Pajakkakosken yläpuolelta poistettiin. Nippu-uitto jatkui Kuhmossa 1980-luvun alkupuolelle saakka.

Kellotapulista otetussa kuvassa näkyy Pajakkakoski vuonna 1938. Vasemmalla Tuupalan rantaa, keskellä Hyryntie, Pajakkasilta ja uittopuomitukset, oikealla Ikolan pappilan talousrakennuksia ja heinähaasioita.

Vuonna 1934 rakennettu Pajakkasilta

Pajakkakosken kohdalle rakennettiin silta työllisyystyönä 1930-luvun vaikealla pulakaudella. Vuonna 1934 valmistuneessa puisessa sillassa oli rautaiset kannatinpalkit. Uusi betoninen silta valmistui vanhan sillan itäpuolelle vuonna 1973. Vanhan sillan kivipilari vuosilukuineen on edelleen jäljellä nykyisen sillan vieressä. Sillan yli kulkee Hyrynsalmelle ja Sotkamoon Ontojärven pohjoispuolitse johtava Hyryntie.

Tuupalan mylly ja myllypirtti

Pajakkakosken etelärannalla sijaitsi Tuupalan torppa Myllypirtti, johon kuului hirsinen pirtti ja lautarakenteinen eteinen. Myllypirtissä asui Tuupalan palkollisia ja vuokralaisia 1950-luvulle saakka. Paikalla on yhä jäljellä pirtin uunikiviä.

Myllypirtin pohjoispuolella oli Tuupalan mylly. Vuonna 1778 rakennetun kotitarvemyllyn rinnalle rakennettiin saha 1800-luvun puolivälin jälkeen. Molemmat paloivat 1860-luvulla. Mylly rakennettiin uudelleen vuonna 1875 ja purettiin 1900-luvun alkupuolella.

 

Pajakkakosken ensimmäinen silta

Pajakkakosken ensimmäinen silta valmistui vuonna 1934. Taustalla on Ikolan pappila rakennuksineen. Reunimmaisena oikealla on päärakennus, sen vasemmalla puolella sittemmin purettu väentuparakennus. Väentuvan ja navetan välissä näkyy v. 1884 rakennettu aittarakennus. Sillan takana tien itäpuolella olivat pappilan riihet ja riihiladot, jotka purettiin vuonna 1948.

Kosken taakse Hyryntien länsipuolelle valmistui vuonna 1949 seurakunnan työntekijöiden asuinrakennus, Koskela. Vanha Koskela purettiin 1980-luvulla uuden kerrostalon tieltä. Koskelan naapurissa on kappalaisen asunnoksi vuonna 1953 valmistunut Kuoppamäen pappila.

Pajakkasillan kartta

(U) Pajakkakosken ensimmäisen sillan kivipilari (1934)

(V) Myllypirtin rauniot, jonne johtaa kapea polku pysäköintipaikalta.

(W) Vuonna 1880 istutettu lehtikuusikuja johtaa Tuupalan aittojen luota Pajakan rantaan Myllypirtin tuntumaan. Noin 160 metriä pitkä kuusikuja on suojeltu Oulun lääninhallituksen päätöksellä vuonna 1956.

SIllan toisella puolella on veneiden vastavirtaan vetämistä varten rakennettu vetosilta eli möljä (1870, jatkettu v. 1907). Kivirakenteisen möljän päälle on tehty virkistyskäyttöä varten puinen kulkutie, jonne pääsee koskea reunustavalta Koskipolulta portaita sekä kahta sivu-uoman ylittävää kävelysiltaa pitkin. Möljälle on kulkureitti myös Pappilanniemen pysäköintipaikalta, ks. Pajakkakosken koskipolku 1 km, vaativa esteetön, Kuhmo • Luontopolut ja … (outdooractive.fi). Tulva-aikaan möljä voi olla veden peitossa.

 

Virta pitää kosken sulana myös talvella.

Pajakkakosken niskaa talvella. Kuva: Marjukka Piirainen

Pajakkakosken vanhan sillan kivipilari.

Pajakkakosken vanhan sillan pilari

Pajakkasuvantoa kevättulvan aikaan.

Kevättulva Pajakkasuvannossa. Kuva: Marjukka Piirainen