Neuvostoliittolainen pommikone Saunajärven jäällä 14.3.1940. Kuva SA-kuva.

Luelahden esikuntakukkula

Luvelahden alueelle syntyi suomalaisten vastahyökkäykseen liittyen kolmoismotti. Suomalaisilla oli aluksi käsitys, että keskimmäisessä motissa olisi hyökänneen divisioonan esikunta. Suomalaiset valtasivat motin 3. maaliskuuta, jolloin paljastui, että komentaja ja esikunta ovatkin motin läntisessä osassa.

Luvelahden kolmoismotin syntyminen

Luvelahden alue jäi suomalaisten saarrostamaksi tammikuun lopussa 1940 käynnistyneen hyökkäyksen seurauksena. Jalkaväkirykmentti 27 katkaisi tien Saunajärven itäpuolella ja Osasto Ruotsalo Luvelahden länsipuolella. Myöhemmin majuri Yrjö Hakasen johtama Jalkaväkirykmentti 65:n ensimmäinen pataljoona (I/JR 65) katkaisi vielä tien Luvelahden ja Kannaksen talon välissä (Kaakkurilammen kohdalla).

Luvelahden motti jakaantui vähitellen suomalaisten painostuksesta johtuen kolmeen osaan, jotka saivat nimet Läntinen motti, Esikuntakukkula ja Itäinen motti. Esikuntakukkula sai nimensä siitä, että alkuvaiheessa arveltiin komentajan ja esikunnan olevan siellä.

Puna-armeijan esikuntakukkulan puolustusasemia. Kuva Lassi Piirainen.

Taistelujen alkuvaihe ja esikuntakukkulan valtaaminen

Luvelahden suunnassa tehtiin maastontiedustelu jo hyvissä ajoin ennen tammikuun lopussa 1940 käynnistynyttä vastahyökkäystä. Tiedustelun yhteydessä hiihdettiin valmiiksi reitti kulkukelpoisen maaston kautta Riiennivalta kohti Luvelahtea.

Erillinen pataljoona 14:n tehtävänä oli vihollisen varastojen tuhoaminen Luvelahdessa, koska alueella arvioitiin olevan vain vihollisen huoltojoukkoja. Vihollisella oli kuitenkin vahva puolustus noin 600 Luvelahden talon pohjoispuolella, eikä vihollisen puolustusasemaa saatu murrettua. Tämä puolustusasema sai nimen Suontaustukikohta.

Suomalaiset joukot saivat vallattua tukikohdan 11. helmikuuta. Hyökkäyksen onnistumiselle tärkeä tekijä oli konekiväärin tulitus suoraan vihollisen hirsivarustusten tulitusaukkoihin. Hyökkäysjoukot onnistuivat valtaamaan yhden tulipesäkkeen vihollisen tukikohdan oikeasta reunasta ja sen jälkeen tukikohdan vyörytys lähti käyntiin.

Ensimmäinen yritys varsinaisen Esikuntakukkulan valtaamiseksi tehtiin 25. helmikuuta. Hyökkäys kuitenkin pysähtyi ja joukot makasivat koko päivän vihollisen tulen alla. Vasta pimeän tultua päästiin vetäytymään pois. Samasta päivästä alkaen vihollisen ilmatoiminta kiihtyi niin, että vihollisen koneet olivat lähes koko valoisan ajan yläpuolella.

28. helmikuuta suomalaisen 9. Divisioonan esikuntapäällikkö ja tykistöpäällikkö tekivät alueella perusteellisen maastontiedustelun. Seuraavana päivänä majuri Yrjö Hakanen sai seuraavan hyökkäystehtävän: Osasto Hakanen valtaa Esikuntakukkulan, jonka jälkeen valmistautuu jatkamaan hyökkäystä sen itäpuolella olevaan tukikohtaan.

Hyökkäystä varten on osaston koottava pataljoonan vahvuinen hyökkäysosasto ja tämän lisäksi yksi komppania reserviksi hyökkäyksen jatkamista varten. Hyökkäys oli määritetty toteutettavaksi 2. maaliskuuta 1940 klo 19:15. Majuri Yrjö Hakanen laati oman hyökkäyssuunnitelman 1. maaliskuuta ja hyökkäystä varten koottiin neljä jalkaväkikomppaniaa ja yksi konekiväärikomppania

Kartta alueesta. Taustana Maanmittauslaitoksen Karttapaikka.

Hyökkäyksen varsinainen tulivalmistelu alkoi seuraavana iltana klo 18.15. Siihen käytettiin yhteensä 4 730 ammusta, joka oli poikkeuksellisen suuri määrä talvisodassa. Hyökkäys käynnistyi suunnitelman mukaisesti klo 19.15. Yksi komppania sai hyökkäyksessä aikaan sisäänmurron, josta reservikomppania vedettiin taisteluun. Motti purkautui 3. maaliskuuta aamusta alkaen Luvelahden itäiseen ja läntiseen mottiin, joista kumpaankin irtautui noin 200 miestä. Vankeja saatiin 60, kaatuneita löytyi 80. Samalla selvisi, että komentaja ja esikunta ovatkin Luvelahden läntisessä motissa. Motista vallattu tykki käännettiin kohti itäistä mottia.