Kilpelänkangas kuvattuna talvisodan jälkeen. Kuva Kuhmon talvisotamuseo.

Kilpelänkangas

Kilpelänkankaalla käytiin Kuhmon suunnan kovimmat taistelut talvisodassa. Suomalaiset valtasivat alueen tammikuun lopussa 1940 käynnistyneeseen vastahyökkäykseen liittyen. Alueelle tehtiin nopeasti puolustusasema, jossa torjuttiin vihollisen vastahyökkäykset 3. maaliskuuta 1940 saakka. Tällöin vihollinen onnistui voimakkaan tykistötulen jälkeen murtamaan puolustusaseman ja suomalaiset joukot vetäytyivät Löytövaaraan.

Taistelut talvisodan alkupäivinä

Kilpelänkankaalla taisteltiin ensimmäisen kerran jo talvisodan alkupäivinä. Vänrikki Veikko Karhun joukkue sai taistelukosketuksen Kilpelänkankaalla hyökkääjän kärjen kanssa 30. marraskuuta – 1. joulukuuta välisenä yönä.

Suomalaiset irtautuivat, mutta Karhu jäi haavoittuneena vangiksi. Veikko Karhu palasi sotavankeuden jälkeen takaisin Suomeen keväällä 1940.

Kilpelänkankaan muistomerkki. Kuva Lassi Piirainen.

Uusi taistelu Kilpelänkankaasta

Suomalaiset tekivät Kilpelänkankaan valtaamiseksi useita hyökkäyksiä 6. helmikuuta 1940 alkaen ja alue vallattiin lopulta 9. helmikuuta. Tämän jälkeen alueen puolustusvastuu annettiin 13. helmikuuta aamulla muodostetulle Osasto Hyväriselle (johon kuuluivat mm. vahvennetut pataljoonat II ja III Jalkaväkirykmentti 65:stä). Osasto onnistui torjumaan kaikki vastahyökkäykset voimakkaasta tykistötulesta huolimatta.

Neuvostoliittolainen 9. Armeija siirsi Suomussalmella taistelleen 163. Divisioonan Repolan suuntaan helmikuun lopussa. Tämän jälkeen vihollisen painostus kasvoi Kilpelänkankaalla selvästi. Tilanne vaiheteli vihollisen tykistön tukemien hyökkäysten ja omien vastaiskujen mukaan. Maaliskuun 1. päivänä vihollisen tykistötuli kiihtyi ja voimakas painostus puolustuksen heikoimpaan kohtaan johti 3. maaliskuuta vihollisen läpimurtoon. Reservejä ei ollut välittömästi käytettävissä, joten joukkojen oli peräännyttävä Löytövaaraan.

Kilpelänkankaan muistomerkki. Kuva Lassi Piirainen.

Kilpelänkankaan muistomerkki

Kilpelänkankaan muistomerkin on suunnitellut siellä joukkueenjohtajana taistellut arkkitehti Birger Stenbäck. Muistomerkin toimikunta koostui Kuhmon suunnalla taistelleen Jalkaväkirykmentti 65:n komppanianpäälliköistä. Muistomerkki paljastettiin 10. elokuuta 1958, jolloin juhlatilaisuuteen osallistui jopa noin 10 000 ihmistä.

Muistomerkki on muurattu paikallisista luonnonkivistä ja kuvaa niiden miesten lujaa tahtoa, joidenka muistoksi aseveljet sen pystyttivät. Kypärä, muistomerkin päällä, on merkki määränpäästä, jonka sadat puolustajat Kuhmon taisteluissa näissä maastoissa kohtasivat.

Muistomerkissä on teksti:

”Talvisodassa Kuhmossa 1939-1940 kaatuneiden sankarivainajien muistolle. Näillä kunnailla Suomen mies puolusti järkkymättömästi isänmaataan. Olkoon heidän tekonsa tulevia sukupolvia velvoittava.”

Paikalla on vuoden 1958 jälkeen epäsäännöllisin vuosivälein pidetty Kuhmon suunnan taistelijoiden kokoontuminen elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Nyt juhlat ovat muuttuneet perinnejuhliksi, joita pidetään epäsäännöllisin vuosivälein, esimerkiksi tasavuosikymmenin tai muutoin aiheen ilmaantuessa.