Huoltotie Saunajärvelle 13.3.1940. SA-kuva.
Rastin alueen taisteluilla oli tärkeä merkitys suomalaisten tilanteen vakauttamiseksi joulukuussa 1939. Kuhmon suunnalle vahvennukseksi lähetetty Prikaati Vuokko tasapainotti voimasuhteita ja aiheutti sivustauhan hyökkäävälle viholliselle. Prikaati oli käytännössä aselajijoukoilla vahvennettu Jalkaväkirykmentti 25 ja sen komentajana toimi everstiluutnantti Aksel Vuokko.
Prikaati Vuokon taistelun infotaulu on maastossa olet tässä merkin kohdalla

Pohjois-Suomen Ryhmä sai 4. joulukuuta 1939 Päämajalta käyttöönsä Prikaati Vuokon hyökkäykseen Repolan suuntaan. Tilanne ehti kuitenkin muuttua ennen sitä, sillä suomalaisten pääpuolustusasema Saunajärvellä murtui 5. joulukuuta illalla ja vihollinen saavutti Rastin tienhaaran seuraavana iltana. Samaan aikaan Prikaati Vuokon pääosat olivat siirtymässä Nurmeksesta kohti Rastia. Yksi prikaatin pataljoonista (III/JR 25) oli tulossa Kuhmon suunasta Jyrkänkoskelle.

Prikaati hyökkäsi lyhyen tiedustelun jälkeen 8. joulukuuta kahdella pataljoonalla (I ja II/JR 25) etelästä Rastin ja Sivakan suuntiin. Yksi pataljoona (III/JR 25) hyökkäsi pohjoisesta Klemetin suuntaan. Hyökkäys onnistui vain Sivakan suunnassa, jossa tie saatiin poikki. Heikon menestyksen ja yhden pataljoonan komentajan (kapteeni Taube) kaatumisen vuoksi joukot vedettiin takaisin.

 

Rastin pohjoispuolella olevan Erillinen pataljoona 14:n (Er.P 14) puolustusasemat murtuivat  tulivalmistelun seurauksena ja panssarintorjunnan puuttuessa 11. joulukuuta illalla. Pohjoispuolella olevat suomalaisjoukot vetäytyivät Jyrkänkosken alueelle, jossa vihollisen hyökkäykset torjuttiin. Hyökkääjä piti Rastin tienhaaraa halussaan sodan loppuun saakka. Prikaati Vuokko torjui vihollisen hyökkäykset risteyksen eteläpuolella.

Suomalaisen 9. Divisioonan vastahyökkäys käynnistyi Kuhmossa 29. tammikuuta 1940. Prikaati Vuokko osallistui hyökkäykseen saartamalla vihollisen mottiin Luelahden alueella. Rastin – Sivakan alueelle syntynyt motti oli suurin ja se säilytti puolustuskykynsä sodan loppuun asti. Motista selvisi noin 3 000 sotilasta.

Kapteeni Tauben muistotaulu on noin 150 metrin päässä etelään johtavan tien itäpuolella.